Välittäjä 2009 -hankkeen erilainen toimintatapa
Välittäjä 2009 -hankkeen suunnitelma sisältää kuusi hyvin laajaa tavoitetta, jotka määrittelevät hankkeen toimintaa ja mahdollisuuksia. Osahankkeet, jotka muodostuvat hankkeessa mukana olevien toimijoiden ympärille, keskustelivat hankkeen käynnistyessä alueellaan kuntien ja toimijoiden kanssa paikallisista mielenterveys- ja päihdetyön kehittämistarpeista. Tältä pohjalta tarkasteltiin hankesuunnitelman tavoitteiden mukaisen toiminnan mahdollisuuksia vastata paikallisiin ja ajankohtaisiin kehittämistarpeisiin.
Kehittämistarpeet osoittautuivat osittain hyvinkin erilaisiksi, johtuen osittain nykyisen kokoisista hankealueista ja mm. niiden erilaisista palvelurakenteista. Hankesuunnitelman tavoitteet ja niiden sisältämät toimenpiteet eivät näin ollen (ja niiden laajuuden vuoksi) luonnollisestikaan tarkoita, että jokaisella neljällä alueella tai alueen 82 kunnassa toteutetaan kaikkia tavoitteiden mukaisia toimenpiteitä. Hankesuunnitelman lisäksi hankkeen kehittämistoimintaa ohjaavat Kaste-ohjelman tavoitteet sekä Mieli ja päihdesuunnitelma.
Mikä sitten tekee toimintatavastamme erilaisen?
Hankkeen toimintatapa perustuu joustavaan prosessikeskeiseen ajatteluun, verkostoissa toimimiseen, jaettuun asiantuntijuuteen, aktiiviseen tiedon jakamiseen, luovaan ja innova-tiiviseen ajatteluun sekä hyvien käytäntöjen levittämiseen. Tällainen toimintatapa vaatii suurta epävarmuudensietokykyä kaikilta tahoilta, kun ei aina tiedetä etukäteen mihin ryhdytään tai mihin päädytään. Lisäksi se vaatii uskallusta luottaa prosessiin ja siinä mukana olevien ihmisten osaamiseen ja asiantuntijuuteen.
Hankkeen toimintatavaksi valittiin jo hankesuunnitelman kirjoittamisvaiheessa sosiaali- ja terveysalan kehittämisessä perinteisestä monissa kohdissa poikkeava tapa toimia. Perin-teisesti alan kehittämistoiminta on hakenut ratkaisuja olemassa olevalle toimintamallille, yhteistyölle ja rakenteille nykyisellä ajattelu- ja toimintatavalla. Julkisten organisaatioiden, palveluiden järjestämistavan, asiakkaiden ongelmien, teknologian kehityksen ja Kaste-ohjelman hankemaailmaan tuomien muutosten myötä kehittämishankkeen toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut siten, ettei perinteinen kehittämisen ja hankkeiden toimintatapa tuota välttämättä parasta mahdollista lopputulosta. (Vrt. Virkkunen, Engeström, & Miettinen, 2007)
Hankesuunnitelma kirjoitettiin työvälineeksi, jolla voidaan vastata joustavasti ajankohtaisiin ja paikallisiin kehittämistarpeisiin valtakunnallistenkin tavoiteohjelmien viitoittamaan suuntaan. Näin hankkeen kehittämisprosessit selvisivät lopulliseen muotoonsa vasta jo hankkeen aloitettua toimintansa kun em. tarpeet oli selvitetty ja tarkasteltu hankkeen mahdollisuuksia vastata niihin. Jaetun asiantuntijuuden ja verkostotyön ajattelun avulla hanke ottaa paikalliset toimijat eritasoilla mukaan kehittämisyhteistyöhön ja edistämään kehittämisprosesseja. Tällä toimintatavalla luodaan pohja välittömälle implementaatiolle ja kehittämis-toiminnan juurtumiselle käytännöksi jo hankkeen aikana. (Vrt. Anttila, Rousu, Kinnunen & Vuorijärvi, 2005)
Jaetun asiantuntijuuden toimintaperiaatteen mukaan hanke ei pyri toimimaan kehittämis-prosesseissa hanketyöntekijäkeskeisesti, vaan jakaen kehittämisprosessia edistävän asiantuntijuuden ja osallisuuden kussakin kehittämisprosessissa mukana olevien ihmisten kanssa. Näin toimimalla saadaan laajennettua kehittämistoiminnan osaamispääomaa ja yhteistyökumppaneiden osallisuutta merkittävästi. Samaa periaatetta noudattaen hankkeen ja osahankkeiden henkilöstön koko osaamista pyritään hyödyntämään myös hankkeen sisällä edistämään kehittämistoimintaa ja sen prosesseja.
Hankkeessa pyritään aktiivisesti hakemaan luovia, uudenlaisia ja innovatiivisiakin tapoja mukaan kehittämistoimintaan sekä käytettävinä menetelminä, että prosesseissa ratkaistaviin ongelmiin. Hyvien käytäntöjen levittäminen on myös tärkeä osa hankkeen toimintaa, joka perustuu myös osin jaettuun asiantuntijuuteen ja aktiiviseen tiedon jakamiseen sekä laajaan vuorovaikutukseen myös sosiaali- ja terveysalan ulkopuolelle. Näin toimien saamme mahdollisimman laajasti tietoa ja kokemusta mukaan hankkeeseen ja kehittämistoi-minnan edistämiseen.
Uudenlaista ajattelua, avarakatseisuutta ja rohkeutta hakea uusia ratkaisumalleja palveluiden kehittämisessä tarvitaan jatkuvasti enemmän. Minusta sosiaali- ja terveysalan tai mielenterveys- ja päihdetyön nykyiset ongelmat eivät kokonaan ole ratkaistavissa alalla olevalla ajattelu- ja toimintatavalla. Voisin jopa väittää, että nuo ongelmat ovat pikemminkin sen ajattelu- ja toimintatavan seurausta. Pystyäksemme uudistumaan riittävästi meidän on katseltava avoimin silmin myös muualle.
Kimmo Mäkelä
hankejohtaja
Välittäjä 2009 -hanke
Kirjallisuus
Anttila Markus, Rousu Sirkka, Kinnunen Petri & Vuorijärvi Petri (2005) Onko meillä mahdollisuutta kehittää toisin? Kokemuksia ja arviointia kehittämistyön poluilta. Tapaus Harava 2000–2004.
Virkkunen, Jaakko, Engeström, Yrjö & Miettinen, Reijo (2007) Sosiaalihuollon kehittämistoiminnan tulevaisuus: projekteista konseptikehittämiseen. STM:n selvityksiä 2007:49. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.
